Ravintola-alan tilanne – mistä työvoimaa ja palkkaa

Palkkaneuvottelut matkailu- ja ravintola-alalla tulivat päätökseen. Iltalisä nousi 20 senttiä, eli nyt 1,30€. Yötyölisä nuosi 2,17 eurosta 2,21 euroon. Palkkaa korotettiin 1,9%.

Verraten kaupan alaan iltalisä on 3,92 € ja yölisä 5,89 €. Lisäksi lauantailisä 5,17 €, jota matkailu- ja ravintola-alantyöehtosopimuksessa ei ole enää ollenkaan.

Voimme siis todeta, että ravintola-alan palkkakehitys on jäänyt täysin jälkeen muiden alojen palkkakehityksestä ja yleisestä hintatason noususta. Asuminen, eläminen ja liikkuminen on vuosien saatossa kallistunut enemmän, kuin mitä palkat ovat nousseet.

Kun koronavirus iski maailmalle ja suomeen, alettiin käydä YT-neuvotteluja ja iso osa alan työntekijöistä lomautettiin. Moni siirtyi väliaikaisesti muihin töihin esim. kaupan alalle. Työskentelin siihen aikaan myös itse hetken kaupassa. Monille työntekijöille alkoi valjeta kontrasti eri alojen vähimmäistyöehdoista. Taukokulttuuri matkailu- ja ravintola-alalla on myös hyvin persoonallinen. Tai oikeastaan taukoja ei useimmissa tapauksissa ole. Puolen tunnin ruokatauko ja kahvitauot tuntuivat monen mielestä varsin miellyttäviltä alan vaihdon jälkeen.

Koronakriisin myötä, useampi havahtui siihen kuinka kiva olikaan viettää lauantai ilta perheen ja ystävien parissa. Moni käytti tilaisuuden hyväkseen ja ryhtyi opiskelemaan.

Ilmiö on samanlainen esim. Ranskassa. Ranskassa tosin työnantaja-, että palkansaajat yhdessä pitävät ratkaisuna tilanteeseen palkankorotuksia. Harvinaista, mutta totta!

Miten meillä voi olla työvoimapula samaan aikaan, kun Suomessa on 322 600 työtöntä työnhakijaa, kun mukaan lasketaan kokoaikaisesti lomautetut? Vai onko sittenkin pula työntekijöistä, ketkä ovat valmiita tekemään töitä vähimmäispalkalla, joka hädin tuskin kilpailee sosiaaliturvan kanssa?

Työmarkkinoiden kentät ovat muuttuneet monella tapaa. Nopeasti meille on luotu uusi systeemi – nimittäin vuokratyöfirmat. Jos työpaikoilla suositaan tarvittaessa töihin kutsuttavia sopimuksia se luo epävarmuutta tulevaisuudesta, mikä saattaa karkoittaa ihmisiä muualle.

Tosin tilanne on ollut vaikea työvuorojen suunnittelun suhteen. Ravintolarajoitukset ovat vaihtuneet varsin tiuhaan tahtiin, mikä on vaatinut niin työntekijöiltä, kuin työnantajilta lisää joustavuutta jo todella hektiselle alalle.

Vaikka työntekijöitä olisi saatavilla, he eivät välttämättä omaa tarvittavaa ammattitaitoa tai työkokemusta. Jos ammattitaitoa arvostetaan ja sitä edellytetään työhön, sen pitäisi myös näkyä palkkakuitissa. Matkailu- ja ravintola-alan työehtosopimuksessa ei tunneta koulutuslisiä. Hämmästyin itse ammattiin valmistuneena siitä, ettei kolmen vuoden koulutuksesta seurannutkaan korkeampaa palkkaa. Tosin tässä tullaan myös kysymykseen siitä, pystyykö ammatillinen koulutus tuottamaan oppilaista ammattitaitoisia vai valmistuuko koulusta täysin raakileita?

Ravintola-alaa on myös pidetty duunina, jota tehdään opiskelujen ohella. Väliaikaisena työnä. Alalla on paljon nuoria, vailla ymmärrystä omista oikeuksistaan ja ammatillisen järjestäytymisen hyödyistä. Väliaika duunareita ei välttämättä edes kiinnosta alan epäkohdat, koska tietävät työskentelevän alalla vain hetkellisesti.

aada uhlgrén

Ravintola-alan työehtojen vuoksi alaa ei oteta tosiasiallisena vaihtoehtona tulevaisuudelle, eikä ongelmia korjata. Itse pidän ratkaisuna tilanteeseen tuntuvia palkankorotuksia, jotta alasta saadaan vetovoimainen ja pitovoimainen.

Koronakriisin takia voi olla, että osa työnantajista ovat jopa palkanalennuksien puolella. ”Ei ole varaa maksaa tätäkään palkkaa”. Tällä kuitenkin voidaan kaivaa aikamoinen sudenkuoppa, sillä kulutuksen ja tuntienlisääntyessä vajaalla henkilökunnalla karkoitetaan vain lisää ihmisiä muualle.

2 Replies to “Ravintola-alan tilanne – mistä työvoimaa ja palkkaa”

  1. Ari Porola sanoo:

    Mahtava kirjoitus! Itseäkin ihmetyttää työnantajien passiivisuus tässä tilanteessa missä työvoimapula on huono ja ilmeisesti menossa huonompaan suuntaan. Joka päivä saa lukea uusia ravintola-alan työpaikkailmoituksia missä edelleenkään ei mainita parempaa palkkaa, taukoja, tai muutakaan mikä saisi tekijät innostumaan tehtävästä tai ravintola-alasta ylipäätään – ainoastaan vaatimukset luetellaan. Tuntuu että tässä nyt mennään ns. perse edellä puuhun, ja tehdään ratkaisuja vasta kun on liian myöhäistä.

    Liked by 1 henkilö

    • aada uhlgren sanoo:

      Kiitos kommentista! Kyllä tuo on kyllä ihan totta. Toivottavasti asiaan saadaan muutosta, ennen kuin mennään perse edellä puuhun. Ihan yleisesti ravintola-alan, työntekijöiden terveyden ja ihmisten toimeentulon kannalta.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.
%d bloggaajaa tykkää tästä: