Aada Uhlgrén

Tänä vuonna naistenpäivänä haluan puhua työelämästä, tulevaisuudesta ja unelmista. Koska samaan aikaan kun juhlimme naistenpäivää, eduskunnassa valmistellaan lakia, joka voi lisätä raskaus- ja perhevapaasyrjintää työelämässä.

Hallitus on mahdollistamassa vuoden mittaiset määräaikaiset työsopimukset ilman perustetta, ja laista äänestetään eduskunnassa lähiviikkoina. Perusteettomien määräaikaisuuksien mahdollistaminen lisää työntekijän riskiä joutua perhevapaa- ja raskaussyrjinnän uhriksi. Tämä myönnetään myös hallituksen omassa lakiesityksessä.

Tälläkin hetkellä yleisin raskaussyrjinnän muoto on määräaikaisen työsuhteen jatkamatta jättäminen. Määräaikaisiin työsuhteisiin liittyvät raskaus- ja perhevapaasyrjintätapaukset muodostavat merkittävän osan syrjintäepäilyistä.

Hallituksen omasta lakiesityksestä ilmenee myös, että määräaikaisuuksien helpottamisella ei ole selviä vaikutuksia työllisyyteen, eikä myöskään selviä vaikutuksia tuottavuuteen tai talouskasvuun. Lakiesitys lisää siis syrjintäriskiä mutta myös yleisesti työelämän epävarmuutta, kun vakituisen työpaikan saaminen voi jatkossa olla entistä vaikeampaa.

Ja rehellisesti sanottuna työelämän näkymät ovat monille jo nyt epävarmat. Määräaikaiset työsuhteet, vastentahtoinen osa-aikatyö ja työpaikan saaminen ovat erityisesti nuorille tällä hetkellä haastavia. Nuorisotyöttömyys on nyt erityisen korkealla, mikä on tyypillistä huonossa taloussuhdanteessa. Kun talouden näkymät joskus piristyvät, yleensä myös nuorten mahdollisuudet päästä työelämään paranevat. Mutta juuri nyt monen nuoren tulevaisuudennäkymiä varjostaa valtava epävarmuus.

Myös monen opiskelijan valmistuminen on kiinni harjoittelupaikan saamisesta. Harjoittelupaikkoihin tulee tuhansia hakemuksia ja suuri osa opiskelijoista ei pääse harjoitteluun – eikä siten myöskään valmistumaan ajallaan. Ja vaikka valmistuisi, työpaikkaa ei välttämättä saa. Käteen jää entistä suurempi opintolaina ja sadat kirjeet, joissa kerrotaan “valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun”.

Naisen euro on tällä hetkellä 84 senttiä. Naisvaltaisten alojen palkkataso laahaa edelleen jäljessä muita aloja, ja myös samasta työstä naisille maksetaan usein vähemmän. Vaikka pidämme itseämme Suomessa tasa-arvon mallimaana, todellisuudessa sukupuolten välinen palkkakuilu on Suomessa OECD-maita suurempi.

Naisvaltaisilla aloilla myös vastentahtoinen osa-aikatyö on yleistä. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa työmäärä voi käytännössä vastata kokoaikaista työtä, mutta palkka ei. Palkkaa joudutaan paikkaamaan tekemällä useita osa-aikaisia töitä samaan aikaan. Työt venyvät molemmista päistä, kaikista tunneista ei välttämättä makseta korvausta ja palautumiselle ei jää riittävästi aikaa. Tällaisessa tilanteessa työntekijä voi ajautua vaikeaan taloudellisen ja henkisen kuormituksen kierteeseen.

Kun nämä kaikki tekijät yhdistyvät – epävarma työelämä, pätkittäiset työsuhteet ja matala palkkataso – syntyy aika vaikea yhtälö naiselle, joka yrittää rakentaa omaa tulevaisuuttaan. On vaikea päästä taloudellisesti vakaaseen tilanteeseen, jossa esimerkiksi perheen perustaminen olisi edes ajatuksen tasolla mahdollista.

Olenkin aika vahvasti sitä mieltä, että syntyvyyden lasku on monien tällaisten epävarmuustekijöiden summa. Moni nainen kyllä haluaisi perheen, mutta yhteiskunnan pitäisi tarjota enemmän tukea ja mahdollisuuksia sen perustamiselle.

Olen nähnyt somessa videoita, joissa vitsaillaan, että Generation Z -sukupolvi haluaisi kyllä lapsia, mutta ensin pitäisi tienata kymmenen kertaa enemmän kuin nykyisessä työssä. Voin lievästi samaistua tähän ajatukseen.

Aikaisemmin Suomessa oltiin huolissaan korkeakouluopiskelijoista, jotka opiskelivat pitkään ja saivat siksi vähemmän lapsia. Nyt tilastot ovat kuitenkin kääntyneet toisinpäin: tällä hetkellä näyttää siltä, että mitä korkeammin koulutettu ja parempituloinen olet, sitä todennäköisemmin saat lapsia.

Kyllä työelämän pitäisi olla nykyistä perheystävällisempää. Työpaikoilla pitäisi pystyä luomaan enemmän joustoja perheellisille. Tällä hetkellä työkulttuureissa ja joustojen määrässä on suuria eroja esimerkiksi suorittavan työn ja asiantuntijatyön välillä. Onko mahdollista tehdä etätöitä, kun lapsi on kipeä? Tai onko mahdollista hoitaa asioita työpäivän keskellä? Joillekin on – joillekin ei ole.

Palkkataso yhdistettynä korkeisiin elinkustannuksiin tekee säästämisestä monelle lähes mahdotonta. Tästä syystä esimerkiksi oman asunnon ostaminen siirtyy myöhemmäksi – tai jää kokonaan haaveeksi. Olen aidosti huolissani matalapalkkaisista naisista, joilla ei ole mahdollisuutta ostaa omaa asuntoa, sillä heidän eläkkeensä ei riitä nykyiseen saati tulevaan vuokratasoon – jos he ylipäätään pääsevät eläkkeelle.

Politiikassa naisten edustus on Suomessa melko hyvällä tasolla. Myös johtotehtävistä noin joka kolmas on naisen hallussa. Suurten pörssiyhtiöiden hallituksissa naisia on noin 40 prosenttia, mikä on kansainvälisesti varsin hyvä taso ja lähellä EU:n tavoitetta vuodelle 2026. Mutta kun katsotaan ylimpään operatiiviseen johtoon, tilanne muuttuu: johtoryhmissä naisia on noin 30 prosenttia ja pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista vain noin 8 prosenttia.

Toisaalta naisilla on myös positiivisia uranäkymiä. Tutkimukset osoittavat, että naiset menestyvät Suomessa tällä hetkellä opinnoissa keskimäärin paremmin kuin miehet. Suomalaiset naiset tekevät paljon ja ahkerasti töitä. Samaan aikaan siellä missä naiset tekevät paljon töitä, myös äitien uupuminen on kaikkein korkeinta, koska suuri osa lasten hoidosta ja kodin niin sanotuista metatöistä jää edelleen naisille.

Eihän se ole kovin reilua. Minä en ainakaan haluaisi olla parisuhteessa, jossa laskut jaetaan puoliksi, molempien pitää käydä töissä – mutta silti kotityöt ja arjen organisointi jäävät minulle. Se ei kuulosta kovin kannattavalta sopimukselta.

Ehkä osittain tästä syystä somessa on viime aikoina romantisoitu paljon perinteistä kotivaimokulttuuria. Ajatus siitä, että voisi vain olla kotona ja hoitaa kotia, voi pintapuolisesti kuulostaa helpolta ja turvalliselta. Mutta siinä ajattelussa on yksi iso mutta: kotiäidille ei kerry eläkettä, hän jää pois urakehityksestä ja hänen taloudellinen asemansa perheessä voi muuttua epätasa-arvoiseksi.

Ehkä menneisyyden romantisoinnin sijaan meidän pitäisi katsoa tulevaisuuteen. Millainen voisi olla tulevaisuuden työelämä? Työelämä, jossa teknologian kehitys ja tuottavuuden kasvu hyödyttävät konkreettisesti myös työntekijöitä ja heidän elämänlaatuaan. Työelämä, jossa työaikaa voitaisiin lyhentää ilman että palkka pienenee. Työelämä, jossa samasta työstä maksetaan samaa palkkaa ja jossa miehillä ja naisilla on aidosti samat mahdollisuudet edetä uralla.

Minulla ei ole kaikkiin kysymyksiin valmiita vastauksia, mutta ajattelen, että niiden pitäisi löytyä ennen kaikkea sosialidemokraattisesta liikkeestä.

Jotta puheeni ei menisi liian synkäksi, haluan kysyä teiltä yhden asian: keillä teistä on unelmia? Entäpä ketkä voisivat tulla kertomaan unelmansa tänne kaikille? Veikkaan, että ei niin moni.

Yksi suomalaisista inhokkisanonnoistani on “Se ketä kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa”, ja toinen on “Se kellä onni on se onnen kätkeköön”.

Minusta unelmat ovat äärimmäisen tärkeitä, olivat ne sitten poliittisia tai henkilökohtaisia. Jos yksi pieni unelma toteutuu, se synnyttää tunteen siitä, että ehkäpä suurempikin unelma voisi toteutua. Miksi emme siis unelmoisi enemmän – kansakuntana ja yksilöinä?

Minusta unelmien ääneen sanoittaminen on tärkeää myös siksi, että se kertoo siitä, kuinka paljon uskot omaan visioosi. Kun sanon ääneen, että haluan olla helvetin hyvä viestinnässä tai oppia hyväksi ratsastajaksi, se lisää todennäköisyyttä, että teen oikeasti töitä sen eteen. Ja ehkä joku muukin kuulee ajatuksen, kertoo siitä eteenpäin – ja haluaa auttaa sen toteutumisessa.

Jos pahinta mitä voi tapahtua unelmien tavoittelussa on, että joku pitää unelmiasi tyhminä, sinun kykyjäsi vähätellään, joku sanoo sinulle EI tai epäonnistut – mutta parhaassa tapauksessa saat sen mitä halusit tai jopa enemmän – silloinhan vain hölmö lakkaisi tavoittelemasta unelmiaan.

Hyvät naiset, haluan päättää naistenpäivän puheeni kahteen hieman muokattuun suomalaiseen sanontaan:

Se joka kuuseen kurkottaa, oppii kiipeämään korkealle.

JA

se kellä onni on, se onnen jakakoon.

Oikein hyvää naisten päivää kaikille ihanille ja älykkäille naisille! ❤